Aivan ensimmäiseksi linja-auto pysähtyi hiihtolatujen kohdalle. Muutama oppilas ja opettaja pääsivät harrastamaan meillä suomalaisille niin tuttua ja rakasta murtomaahiihtoa. Latua oli kaiken kaikkiaan 2km, mikä oli varsin hyvä määrä, varsinkin jos ajattelee ympärillä olevaa lumimäärää.
Suurin osa oppilaista ja opettajista riensi kuitenkin rinteeseen laskettelemaan suksilla. Muutamille oppilaille oli järjestetty myös laskettelukoulua, jossa sai harjoitella joko suksilla tai laudalla laskettelemista. Rinteet olivat olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa. Pakkasesta kun ei ollut tietoakaan, oli pelkkää plussaa.
Pulkkamäessä riitti myös runsaasti laskijoita. Lämpöasteiden takia pulkkarinteen alle oli ikävästi sulanut vesilätäköitä. Siinä ei sitten montaa laskua tarvittu, kun monen laskijan hanskat ja housut olivat melko litimärät.
Päätimmekin saman tien käynnistää yhden olympialajeistamme eli nopeuslaskukisan pulkalla kaksihenkisin joukkuein. Tämä tarkoitti sitä, että rinteen päälle asetettiin pulkka ja siihen istuutui kaksi kilpailijaa. Heidän tehtävänään oli laskea rinne mahdollisimman nopeasti. Tyyli oli täysin vapaa. Vain aika ratkaisi.
 | |
| Paikoillanne, valmiit, hep! Kunnon tuuletukset ja vauhdilla maaliin! |
 |
| Kilpakaksikoiden tyylinäytteitä |
Kisailujen, laskujen ja hiihtojen jälkeen maistui maukkaat eväät. Eihän talvinen liikuntapäivä olisi mitään ilman nuotiolla paistettua makkaraa. Voi kuinka hyvältä se maistuikaan. Lisäksi oli tuhtia ruisleipää, jogurttia sekä lämmintä että kylmää mehua.
 |
| Tiivis tunnelma ruokapaikalla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti